Lapatuki, mitä se tarkoittaa? Ja mitä tarkoittaa siirrottaminen?

Paljon kuulee puhuttavan lapatuesta, mutta mikä ihme se lapatuki on? Itsekin käytän mm. valmennettavien yu-tyttöjen kanssa etenkin punnerrus/konttausasennossa tehtävissä harjoitteissa termiä lapatuki. Anatomiaa ja termistöä tuntematta voi päätellä et lapatuki liittyy jotenkin lapaluuhun ja mahdollisesti siihen liittyvään jonkinlaiseen tukeen. Kyllä, se liittyy juurikin siihen!

Lapaluu (latinan kielinen nimitys os scapula) kuuluu hartiarenkaaseen yhdessä solisluun (os clavicula), rintalastan (os sternum), ylimpien kylkiluiden (ossa costae) sekä rintanikamien (vertebrae thoracales) kanssa. Nämä luiset rakenteet muodostavat ympyrän muotoisen kokonaisuuden. Toiminnallisesta näkökulmasta kokonaisuuteen kuuluu myös olkaluun (os humerus) ja lapaluun muodostama olkanivel. Toisin sanoen erittäin monimutkainen kokonaisuus, joka on osa kokonaisryhtiä ja vaikuttaa niin kaularangan kuin koko selkärangankin toimintaan. Hartiaseudun tärkein toiminnallinen tehtävä on sallia yläraajan mahdollisimman laaja liike ja samalla toimia sekä stabiilina (=tukevana) että liikkuvana alustana yläraajalle.
 

Kuten jo pelkästään hartiarenkaan karkeasta esittelystä voi päätellä, niin kokonaisuuteen liittyviä lihaksia ja luiden välisiä niveliä sekä muita rakenteita on paljon. Koko kokonaisuuden läpikäynnissä todennäköisesti menettäisit mielenkiintosi lukea tekstin loppuun asti, minkä vuoksi todettakoon vain, että hartiarenkaan asento ja sen toiminta on tärkeä koko ryhdille ja siellä piilee monimutkaisuutensa vuoksi riski monille häiriötekijöille.

Lapaluun toimintahäiriöillä tarkoitetaan lapaluuta liikuttavien ja tukevien lihasten heikkoutta tai epätasapainoa. Toimintahäiriön taustalla voi olla esimerkiksi huono ryhti, liikkumattomuus tai heikko ergonomia. Ja miksi nyt kerroin kuitenkin muutamalla lauseella toimintahäiriöistä on se että yleisimpiin virheasentoihin kuuluu niin sanottu siirrottava asento eli lapaluun virheasento, jossa sen sisäreuna on siirtynyt rintakehästä irti. Mitä se sitten suomeksi tarkoittaa? Lapaluun tulisi olla kiinnittyneenä rintakehään laattamaisena ja esimerkiksi takaa ihmistä katsoessa lapaluun sisäreuna tai alakulma ei saisi kohota näkyvästi. Jotta kyseistä asentoa ei syntyisi, tarvitaan lapaa tukevia lihaksia ja ta-daa, ollaan asian ytimessä.

Kuten edellä olevasta tekstistä pystyi jo ehkä arvaamaan niin lapaluuta tukevia lihaksia on enemmän kuin yksi eli lapatuki koostuu useammasta lihaksesta ja niiden toiminnasta. Lapaluun tehtävänä onkin sallia olkanivelen liikkeet vaihtelevissa asennoissa samalla kun se tasapainottaa liikkeitä sekä säilyttää yhteyden rintakehään. Ensisijaisia lapaa tukevia lihaksia ovat etummainen sahalihas (m. serratus anterior), pieni rintalihas (m. pectoralis minor), lapaluun kohottajalihas (m. levator scapulae), suunnikaslihakset (m. rhomboideus major ja minor) sekä epäkäslihas (m. trapezius). Toissijaisia lapatuen lihaksia ovat iso rintalihas (m. pectoralis major) ja leveä selkälihas (m. latissimus dorsi). Toisin sanoen lapatuessa vaaditaan useamman lihaksen hyvää yhteistyötä, koska tuki tulisi hallita eri liikesuunnissa ja liikkeissä tulisi huomioida agonisti-antagonistipari (toinen lihaskokonaisuus tekee liikettä ja toinen jarruttaa). Tämän vuoksi lavan hallinnan harjoittamisessa tulee huomioida monenlaisia liikkeitä (liike on aina 3D eli kolmiulotteista).

Lapaluun alue on huonosti tuntevampi kuin esimerkiksi sormien alue ja siksi sen harjoittaminen onkin haastavampaa. Käden rento ja tarkka liike vaatii kuitenkin hyvän olkanivelen ja lapaluun hallinnan, minkä takia hyvä lapatuen hallinta on perustana koko yläraajan harjoittamiselle. Lapatuki nimitystä käytetäänkin nykyisin kuvaamaan lapaluun hallintaa.

Seuraavaksi esimerkkejä eri lapatuen suunnista:

• Lapatuki eteen: tarvitaan kaikissa liikkeissä missä käsivarsi on vartalon etupuolella esimerkiksi punnerruksissa. Tarkemmin kerrottuna lapaluu liukuu rintakehää pitkin eteenpäin ja alakulma kiertyy hieman ulospäin eli kohti kylkiä. Liukuminen tapahtuu etummaisen sahalihaksen toimesta ja sitä avustaa epäkäslihaksen alaosa. Vastaliikkeenä lapaluu liukuu rintakehää taakse sekä hieman ylöspäin ja sen tekee suunnikaslihakset sekä epäkäslihaksen keskiosa.

• Lapatuki taakse: tarvitaan liikkeissä, joissa käsivarteen ja lapaluuhun kohdistuu vetoa eteenpäin esim. tenniksen syöttöliikkeen loppuvaihe, koiran hihnassa nykäisy. Avainasemassa olevat lihakset: suunnikaslihakset, epäkäslihaksen keskiosa sekä leveä selkälihas.

• Lapatuki ylös: tarvitaan liikkeissä, joissa kurotetaan oikein korkealle esim. ylähyllyltä tavaran otto. Myös käsilläseisonnassa olennainen osa. Avainasemassa olevat lihakset: epäkäslihaksen yläosa, etummaisen sahalihas ja lapaluun kohottajalihas.

• Lapatuki alas: tarvitaan esim. kun nojataan käsillä tuolin käsinojiin ja noustaan ylös. Avainasemassa olevat lihakset: etummainen sahalihas, epäkäslihaksen alaosa, pieni rintalihas ja leveä selkälihas.

• Lapatuki ulospäin sivulle: tarvitaan sivulle suuntautuvissa kurotusliikkeissä tai nojatessa sivulle yhden käden varassa. Avainasemassa olevat lihakset: etummainen sahalihas ja epäkäslihaksen alaosa. 

• Lapatuki kohti rintarankaa: tarvitaan kun käteen kohdistuu vetoliike sivulta vartalosta poispäin. Avainasemassa olevat lihakset: epäkäslihaksen keskiosa, suunnikaslihakset, iso ja pieni rintalihas sekä leveä selkälihas.

Ja vielä siitä siirrotuksesta muutama sananen. Siirrotusta puhutaan olevan primaarista, sekundaarista sekä toiminnallista. Primaarinen siirrotus on seurausta lapaluuta tukevien lihasten heikkoudesta, joka puolestaan häiritsee lapaluun agonisti-antagonisti (eli vastavaikuttajalihasten) toimintaa. Sekundaarisessa siirrotuksessa normaali lapaluun liike on muuttunut olkanivelen patologian seurauksena. Toiminnallinen siirrotus puolestaan voi olla aiheutunut hermon (n. thoracicus longus, en kokeile ees suomentaa koska ei se auta..) vauriosta vaikuttaen esimerkiksi etummaisen sahalihaksen toimintaan tai heikentäen suunnikaslihaksia. Yleensä lapaluun siirrottaessa on kyse heikosta etummaisesta sahalihaksesta tai sen toimintahäiriöstä.

Fysioterapeutti pystyy läpikäymään ihmisen hartiarenkaan asennon sekä toiminnan. Heikko lapatuki tai tuen puuttuminen on melko yleinen toimintahäiriö, mutta se on yleensä poisharjoitettavissa. Vaatii kärsivällisyyttä ja aikaa, mutta omasta kokemuksesta kova työ palkitaan.

Lähteet

Bernhard, R. 2008. Käytännön anatomia 1 - ylä- ja alaraajan tutkiminen palpaation keinoin. Jyväskylä: Gummerus kirjapaino. 16.

Kauranen, K. 2017. Fysioterapeutin käsikirja. Helsinki: Sanoma Pro Oy. 133-134.

Keski-Suomen sairaanhoitopiiri. 2020. Etummaisen sahalihaksen kuntoutusohjeet. https://www.ksshp.fi/fi-FI/Potilaalle/Potilasohjeet/Etummaisen_sahalihaksen_kuntoutusohjeet(57765). 14.9.2020.

Luomajoki, H. 2018. Liikkeen ja liikekontrollin häiriöt. Livonia Print. 216.

Magee, D.J. 2014. Orthopedic Physical Assessment. Missouri: Elsevier. 268-269.

Myers, T. 2013. Anatomy Trains. Saarijärvi: Saarijärven Offset Oy. 164.

Somatic Pilates -ohjaajakoulutuksen teoriamateriaali. 2019. Materiaalin koonnut Jarmo Ahonen ja Hanna Kanerva.

Kuvat: muut @heliliimatta, selän anatomian kuva Szunyoghy, A. & Fehér, G. Anatomian Piirrustusopas Ihminen. 168.

Tekstin koonnut: Heli Liimatta